Monesta palasta väsättävine runkoineen ja melko runsaine takilointeineen Rodenin SE5a on pikkuisen vaativampi kasattava, kuin esim. keskimääräiset Eduardin sarjat tässä mittakaavassa. Osien yhteensopivuus on kuitenkin varsin hyvä, mikä auttaa mallin rakentamisessa paljon. Yksityiskohdat ovat enimmäkseen hyvin toteutettuja ja tarkkoja. Muutama vähän suurpiirteisempi detaljikin kuitenkin löytyy ja niitä yritin korjata. Ohjausvaijereiden kolmikulmaiset tarkastusikkunat eivät mielstäni toimi pelkillä siirtokuvilla toteutettuna enää tässä mittkaavassa. Kaiversin kolmioiden keskikuoppaa vähän syvemmäksi ja peitin läpinäkyvälle, mustesuihkutulostettavalle tarrakalvolle printtaamillani kolmioilla. Toimii kohtalaisesti. Putkitähtäimen ja pakoputkien kannattattimet olivat umpinaisia kolmioita. Väsäsin näiden tilalle v-tuet. SE5a-sarjassa ei ole, monista Rodenin sarjoista poiketen, mukana kokonaista moottoria. Moottoritila sylinterien alla jääkin tyhjäksi ja tämä kannattaa jotenkin täyttää, sillä muuten päivä paistaa sylinterien alla olevista tuuletusraoista lävitse! Minä oletin jostain syystä, että pakoputket peittäisivät raot, mutta eiväthän ne sitä tee. Perhana...
Siipien detaljointi on tyylikäs ja kerrankin totuutta vastaava. Kangas "pussittaa" siipien alapinnoilla. Näinhän kireä kangas tekee, kun siipikaaret, joihin se on kiinnitetty, kaartuvat sisään päin. Siipikaarien päälle liimattuja tukinauhoja ei siipiin kuitenkaan ole detaljoitu lainkaan. Oikeassa koneessa ne näkyvät aika selkeästi. Ensi kerralla täytyy toteuttaa ne jotenkin, vaikka maalaamalla, jos ei muuten.
Siirtokuvat malliini sain Americal/Gryphon -arkista no 145. Malli esittää 56. laivueen kapteeni D.W. Grinnell-Milnen lentämää konetta C'1149 loppusyksystä 1918 tai todennäköisemmin talvella 1918/19. Koneessa on saattanut olla punainen runko jo sodan viime viikkojen aikana, mutta todennäköisempää mielestäni on, että väri sudittiin runkoon vasta välirauhan solmimisen jälkeen. Royal Air Force oli aika tiukka personaallisten dekoraatioiden suhteen. Schweinhund on "lempinimi", jonka Grinnell-Milne sai vartijoiltaan ollessaan Saksassa sotavankina kaksi ja puoli vuotta. Hän onnistui lopulta karkaamaan ja liittyi legendaariseen 56. laivueeseen syyskuussa 1918.